Aamut ja illat ovat jo selvästi valoisempia. Ihanaa!
Olen nauttinut niistä pääsääntöisesti ikkunasta ihaillen...
Minulla on jo pitkään ollut nilkat, polvet sekä vasen kantapää todella kipeät.
Ennen joulua veljeni kehoitti minut lenkkeily kieltoon (hän ei ole lääkäri vaan urheiluhieroja) ja venyttelemään jalkojani.
Tiedän kyllä syyn kipuihin; -ylipaino!
Kun muutin tähän kotikolooni niin aloitin innoissani liikkumisen (=kävelyn) -ja vähän turhan rankasti.
Vielä kun asun kolmannessa kerroksessa eikä ole hissiä, niin arvaahan sen miten rappuja kiipeäminenkin rasittaa ylipainoisen niveliä.
Kävin viimeviikolla lääkärilläni, polvet ja nilkat kuvattiin ja kävin myös fysioterapeutilla.
Rasituksesta johtuvaahan nuo kivut olivat, ja kantapäässä luupiikki. Siihen ostin fysioterapeutin kehoituksesta geelikantapäätyynyn.
Esikoisen menhtymisen jälkeen kun liikunta jäi ja sitten ne viimekesäiset tapaturmat vaikuttivat...
Pikkuhiljaa koitan tässä aloitella liikkumista, -olen sitä tehnyt aikoinaan ihan aktiivisesti (lenkkeily, uinti, kuntosali) ja tiedän että kun alkuun pääsen niin siitä tulee taas tapa!
Saan lääkäriltäni todistuksen jolla saan sellaisen kortin millä pääsen uimahallille edullisemmin.
Niin ylipainon, nivelien, kuin myös tuon viime kesäisen käsivamman takia vesiliikunta on minulle hyväksi.
Hiljalleen... Mieli ei ihan vielä ole mukana, mutta eiköhän se tästä. :)
Tänään aurinko paistoi niin kauniisti, että oli ihan pakko vähän kuvata:
liikunnassakin maltti on valttia.itse hommasin marssimurtuman kävelyllä kun työttömänä oli aikaa niin homma riistäytyi.valoisaa kevättä sinullekin.kyllä me viiskymppiset pärjäillään
VastaaPoistaNiinpä... se on kumma että vaikka sen tietää niin ei vain malta aloitella rauhallisesti.
PoistaTänäänkin olin siskoni keskimmäisen tyttären koiran kanssa reilun tunnin rannassa ja jäällä kävelyllä...
Tuo on totta, että usein liikunnan aloittaa liian rankasti ja sitten tulee rasitusvammoja. Porraskävelyhän on muuten ihan äärimmäisen terveellistä ja kuntoa kohottavaa, joten siinä sinulla on jo yksi pakollinen liikunta. Kyllä se mielikin sinne liikunnan iloon pääsee, kunhan kevät tulee. Vesijuoksu on muuten äärimmäisen tehokas laji. Tuntuu hassulta, kun vedessä tulee hiki!
VastaaPoistaMinäkin uskon että kunhan kevät koittaa niin enköhän enemmän innostu, -ainakin toivon niin.
PoistaKyllä huomaa että ei enää tarvitse joka porrastasanteella jäädä puuskuttamaan niinkuin 2kk:ta sitten kun tähän muutin! ;)
Kiitos Mate ihanainen! :)
VastaaPoistaIhanan valoisat kuvat-niin hempeän värinen tulppaanikimppu<3 Hiljaa hyvää tulee, en minäkään mikään maratoonari ole, mun liikunta ja kevennys alkaa joka maanantai...jospa tuo aurinko saisi liikkumaan vähän enemmän:)
VastaaPoistaKiitos Anne-Mari! Minäkin toivon että pikkuhiljaa liikunta lisääntyy, -niin jalatkin tottuvat. ;)
PoistaOmpa helakan punaisia tulppaaneja ikkunalaudallasi kera suloisen mariskoolen ja aijai kyll' nyt napsasin tässä makoisan herkun:) Kyllä vaan aurinko saa ihmeitä aikaan, voi jempula sentään. Tänään aamusella lähdettiin auringonpaisteessa kohti Porvoota ja hupsista keikkaa eipä siellä kauaa aikaa ehditty olla, kun alkoi oikein kunnon lumipyräkkä. Kiiruusti kohti kotia!
VastaaPoistaToivon Sinulle ystäväin mitä valoisempia päiviä kera alkavaan Helmikuuhun. Ompa ilo nähdä Sinusta kaunis kuva, Titti ystäväin.
Halein ja kerrothan Leeville rakkaat terveiseni<3
Kiitos Sirkka ihanainen!
PoistaHei Titti ja auringon paistetta sinullekin!
VastaaPoistaRaikas tämä uusi kotisi linja sekä siten blogisikin uusi ilme!
Kaunis kiitos Nina! :)
PoistaMyös minä pidän kovasti tästä uuden blogisi ilmeestä !
VastaaPoistaSe on kauniin kepeä. Ja sinulle sopii keltainen väri. Olet kaunis itsekin !
Ihanalle karvamurulle halit ja iloa päiviisi ♡
Iso ja lämmin kiitos! ♥
VastaaPoista