torstai 20. maaliskuuta 2014

Uusia ja vanhoja kuvia...


Täällä hiljaiselo jatkuu...

Ei vain meinaa tottua tähän yksin asumiseen, pienessä kerrostalo yksiössä... :(
Kevät ja kesä tekee tuloaan ja mietin kuinka olisi jo tomaatin siemenet kylvetty ja paljon muutakin puutarha suunnitelmia tehty. Taloa ei vielä ole laitettu myyntiin, joten enköhän minä siellä vähän käy kevään aikana puutarhaa hoitamassa.☺
Huomenna olen menossa sinne siivoamaan ja leipomaan, kun exälleni tulee viikonloppuna vieraita.
Näin hyvät välit meillä on, -itse ehdotin tuota leipomista.☺

Olisihan se kiva kertoa että hyvin menee ja nautin uudesta elämästäni, mutta isä aikoinaan opetti kun olimme lapsia, ettei koskaan saa esittää parempaa kuin mitä on. Oma itsensä pitää olla eikä esittää jotakin muuta.
Se on oppi (yksi niistä) jota olen lapsena saanut ja se on asia mitä olen noudattanut.
Olen mitä olen, ja jos en sellaisena kelpaa niin ei voi mitään. Olen rehellinen -ja avoin- jonkun mielestä ehkä liiankin... Kiltti ja ystävällinen myös.



Olen saanut Hannelta Valkoinen Leinikki-blogista haasteen `Muistojen kuvia`.
Palaan tuohon haasteeseen myöhemmin ajan kanssa, mutta viikonloppuna kun exäni kanssa kävimme äitini luona (ex teki pientä remonttia) niin katselimme äidin kanssa vanhoja valokuvia... ☺

Meillä oli tapana paljon käydä auto ajelulla kun olimme lapsia, joskus oli eväät mukana ja esim. metsässä kävimme retkeilemässä. Toisinaan sitten olimme vähän `hienommin` puettuja eikä silloin menty metsäretkille.
Näissä kuvissa veljeni ja minä vanhempien kanssa... -ja meidän lentokone- 
Hahhah, kukaan ei varmaan uskonut! ;) Varsinkin kun juuri tuolla yllä aiemmin kerroin kuinka isä oli tarkka siitä ettemme esittäneet mitään mitä emme olleet. 
Äiti ei tarkkaan muistanut mistä kuvat on otettu, Helsingin lähellä joku kenttä, -muisteli että olisiko ollut Malmin lentokenttä, muttei ollut täysin varma. Kuvat ovat varmaankin ihan 70-luvun alusta.
(käsitelty kuvankäsittely ohjelmalla)




Järjestelin tässä yhtenä päivänä kuvia koneellani ja laitan tähän nyt joitakin.

Olen aika yksinäinen nykyisin, mutta siskoni käy silloin tällöin kyläilemässä.

Eräänä aurinkoisena iltana hän tuli suunnittelemaan minulle hiukan parvekkeen ilmettä kesäksi, (hänhän suunnitteli paljon myös entisen kotini puutarhaa, hänellä on taitoa ja silmää) ja toi tullessaan ihanan salaatin.




Viimeviikolla olimme äidin luona tekemässä klapeja. Sisko ja ex-miehensä käyttivät klapikonetta ja minä kärräsin niitä varstoon. Oli ihana aurinkoinen sää, sisko ja hänen ex-miehensä näkivät sitruunaperhosen, -itse olin juuri silloin sisällä. Kuvasin hiukan äidin tavaroita, joita laitan jossakin vaiheessa Huutonettiin myyntiin.





Rakasparasystäväni Otto oli myös mukana.☺

Hitsit kun väsyttää... 

Kahvit joimme ulkona...



Seuraavana aamuna näyttikin sitten tältä... Miten lie perhosen käynyt...




Eilen siskoni piipahti töistä tultuaan luonani, kävelin häntä vastaan, kävimme kaupassa ja tein meille kanasalaattia. Muistelimme menneitä... -lapsuuttamme.



Tänään on ollut Kotikolossa pyykkipäivä...
Ei pitäisi kyllä pyykinpesuaineen olla noin herkullisen värinen...




♥VOIKAA HYVIN!♥

Titti


14 kommenttia:

  1. Ero ottaa aina koville ja vie aikansa ennen, kuin yksineloon tottuu. Voimia toivon sinulle♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irmastiina ihanainen!♥
      Koitan olla kärsivällinen -ja ajattelen että aika auttaa, -tässäkin!

      Poista
  2. Hetken aikaa kun menee nautit yksin olosta. Niin ainakin mulle kävi :) Alkuun on vaikeaa, ahdistaa, masentaa jne, mutta se menee ohi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiinuli!♥
      Pikkuhiljaa, ajan kanssa on mentävä.

      Poista
  3. Varmasti on vaikea tottua yksinoloon ja kerrostaloelämään:(Vielä,kun kesä tulossa.Sinun pitäisi saada pikku rivitalonpätkä,niin pääsisit kuopsuttelemaan:)Tuo Otto se on niiiiin suloinen viisaine katseineen.Ihana!Koeta jaksaa!-sanna-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna!♥
      Haaveilen kyllä tosiaankin pienenstä rivitalo kodista... (lottovoittoa odotellessa...)
      Asuin ennen tuota omakotitaloa 12v. rivitalossa ja sitten omakotitalossa vajaa 10v.
      Totuttelua tämä kerrostalo asuminen vaatii... ;)

      Poista
  4. Taas kerran ihanan postaus ja niin todentuntuinen. Tämä on juuri sitä, mikä minut blogiisi koukuttaa, arkea, tunteita, kokemuksia ja ajatuksia ei liian sliipattua eikä mitään esitettyä !!!! Toivon ja taas kerran toivon, että jaksat vaikka olet varmasti yksin ja murheellinen. Toisaalta voisit luottaa siihen, että et ole yksin, sillä täällä me lukijat pidämme sinut ajatuksissamme. Onneksi sinulla on noin mahtavan hyvät välit exäsi kanssa , se auttaa varmasti selviytymään.
    Kaikkea hyvää ja kevään odotusta .
    Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, -iso ja lämmin kiitos!♥
      Sanasi saivat kyyneleet silmiini....

      Poista
  5. Ompa Sinulla monen monta kaunista kuvaa!<3 Päivät ne ovat aina erilaisia toinen toisenlainen kuin toinen, mutta kevät etenee ja eikä tarvitse enää taapertaa lumihangessa. Vaan aurinkoisin mielin eteenpäin ja luonto heräilee kukkaan.
    Laitoin juuri vaaleanpunaisen untuvatoppikseni koneeseen, mutta olisipa ollut tuota pesuainetta, joka varmasti tuoksuukin hyvältä. Otto on kyllä tosi suloinen ja pikkuista siinä hiukan ramaisee...<3
    Minä toivotan Sinulle ihan parasta kaikkeen tulevaan<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Sirkka ystäväin!♥

      Poista
  6. Voimia sinulle, olet urhea nainen <3
    Otto on ihana koiruli.

    VastaaPoista
  7. Kyllä se on ihan ymmärrettävää, ettei näin pian eron jälkeen voi olla vielä fiilikset ihan hirveän korkealla. Voimia ja haleja täältäkin Sinulle! Ihanaa, että sinulla on sisko ja äiti, joiden kanssa pidät tiiviisti yhteyttä. Olemme näin lukemisen perusteella hyvin samanlaisia, rehellisiä, avoimia ja liiankin kilttejä. Tunnut sellaiselta sielunkaverilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Sari!♥ Olen iloinen ja ylpeä luonteestani, mutta kun on äärimmäisen hekkä, niin aina ei tämä elo ole niin helppoa!
      Päivä kerrallaan kuitenkin! :)

      Poista